CIO.comissa kerrotaan IT-osaston teknologiatiimin johtamiskäytännöistä. Mielestäni samat neuvot alkavat päteä myös moniin muihin tietotyötä tekeviin ammattiryhmiin:
Luultavasti kaikki tietotyöntekijät tykkäisivät näistä.
Julkisuudessa ihmetellään monesti sosiaalisen median tuomaa hyötyä organisaatiolle tai yritykselle tai yhteiskunnalle ylipäätään. Mielestäni somen hyödyntämisessä organisaation eduksi on sama dilemma, mikä on minkä tahansa sovelluksen hyötykäytössä.
Sovelluksen kuin sovelluksen hyötykäytössä on kysymys siitä, miten saada käyttäjät käyttämään sitä aktiivisesti ja yhtenevällä tavoitteiden mukaisella tavalla. Ilman tätä somesta tai mistään sovelluksesta ei ole merkittävää tuottavuutta lisäävää hyötyä organisaatiolle.
Sosiaalista median hyödyntämisen puolesta:
Sosiaalisen median hyötyjä vastaan:
http://www.tietoviikko.fi/cio/poks+somekupla+puhkesi/a891447?s=u&wtm=tivi-03042013
Big Data puhuttaa: dataa on, välineitä on, mutta jälleen kerran liiketoiminnan ja IT:n välistä keskusteluyhteyttä pitäisi parantaa sekä lisätä kaikkien osapuolien ymmärrystä.
http://m.tietoviikko.fi/Uutiset/Lentoyhti%C3%B6+SAS+aikoo+puolittaa+it-kulunsa/2
SAS kertoo rajuista leikkauksista IT-budjetissaan. Tämä on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, mitä voidaan tavoitella, tehdä ja saada aikaiseksi, kun on pakko ja halutaan. En tarkoita sitä, että IT-budjeteissa olisi leikattavaa, päinvastoin IT:llä pystyttäisiin saamaan vielä paljon enemmän aikaan joko samalla rahalla, vähemmällä rahalla tai enemmällä rahalla. Tarkoitan tahtotilaa ja halua tehdä oikeasti organisaation IT:n ja liiketoiminnan yhteispelille jotain uutta.
Jostain syystä olemme taipuvaisia useimmissa organisaatioissa ajattelemaan, että IT-infra ja IT-järjestelmät ovat sellaisia kuin ovat, ne toimivat niin hyvin tai huonosti kuin tekevät ja tukevat liiketoimintaa juuri nykytasollaan.
Tyydymme liian vähään, emmekä jaksa taistella läpi radikaaleja uudistuksia. Emme usko IT:n ja liiketoiminnan pystyvän nykytilaa parempaan yhteistyöhön. Se ei ole totta. IT:n avulla pystymme edelleen automatisoimaan yhtä paljon tekemistä kuin vaikkapa kassapääte automatisoi kassatyöskentelyä marketeissa tai VR:n nettilipunmyynti automatisoi junalippujen myyntiä.
Olemme harvoin SAS:n kaltaisessa pakkoraossa tai omaamme muuten tarpeeksi halua laittaa kaikki uusiksi:
– mihin käytämme sähköpostia,
– mitä järjestelmiä tarvitsemme,
– mitkä tiedot ovat liiketoimintamme kannalta olennaisia ja
– mitkä toiminnat automatisoimme, mistä luovumme?
Ei ole kuin yksi taho, joka voi laittaa asiat kuntoon ja tehdä organisaation toiminnasta tehokkaampaa – organisaatio itse.
Organisaatio itse käyttäjiä ja johtajia myöten on syynä siihen, että
– meidän CRM nyt on tällainen ja tällainen, ei sitä käytetä,
– dokumentteja ei löydy, ei meillä ole yleistä mallia tästä dokumentista,
– emme tiedä asiakaskannattavuutta jne.,
– organisaation ihmiset eivät tiedä mitä muut tekevät,
– emme osaa oikein käyttää näitä järjestelmiä ja
– ei näitä systeemejä pysty muuttamaan niin vain.
Tuottavuuden parantamisen takia meidän on pakko ottaa itseämme niskasta kiinni IT:n ja liiketoiminnan yhteistoiminnan parantamiseksi ennen kuin olemme SAS-pisteessä. Tai ehkä vasta silloin jotain alkaa tapahtumaan.
HS.fi 12.1.2013 Pilvipalveluissa on useita porsaanreikiä -artikkelissa nostettiin esille muutama samanlainen ajatus pilvipalveluista, mitä itsekin olet monet kerrat eri tilanteissa joutunut miettimään:
Kyseisiä uhkia ei voi vähätellä eikä kiistää, ne tavallaan sisältyvät ainakin nykymuodossa toimiviin pilvipalveluihin jollain tasolla ja laajuudella väkisinkin, ja kuten kaikkia uhkia hyvällä suunnittelulla ja huomioimisella uhkia voidaan hallita sekä elää niiden kanssa.
Kaikki uhkat ja itse pilvipalvelut johtuvat merkittävissä määrin Internetistä, verkottumisesta ja globaalista taloudesta sekä kanssakäymisestä. Netin ja verkottumisen kautta saamme niin paljon etuja ja hyötyjä, että ne voittavat sekä kuluttajan näkökulmasta että yritystoiminnassa kyseiset uhkat. Pilvipalvelut vain yksinkertaisesti tarjoavat paljon ja helposti, ettei niitä voi vastustaa, vaikka uhkia ja riskejä on liuta.
Talous ja toiminta vaatii nykyään verkottumista, nettiä ja pilvipalveluita. Jos emme olisi taloudellisesti tai sosiaalisesti riippuvaisia netin mahdollisuuksista ja pilvipalveluista, voisimme edelleen eristää tietojärjestelmämme ja tietokoneemme irtonaisiksi saarekkeiksi. Ennen verkottumista ja nettiä tietojärjestelmät saivat pyöriä rauhassa ilman jatkuvia palvelinversiopäivityksiä ja verkosta tulevia uhkia. Softat olivat nopeita, helppoja ylläpitää ja varmatoimisia. Mutta tuossa maailmassa emme enää elä. Kaiken pitää toimia keskenään, mistä seuraa ilman pilvipalveluidenkin käyttöä haavoittuvaista ja jatkuvasti päivitettävää softaa eli palvelua.
Silti itseäni kauhistuttaa ajatus siitä, että Sotify lopettaa toimintansa, mistä sen jälkeen kuuntelen musiikkini?
Vastaukseksi henkilökohtaiseen ongelmaani ja organisaatioiden vastaaviin epäjatkuvuuden hallintaongelmiin olen miettinyt yksinkertaisesti tietomallin ja toimintamalin rakentamista siten, että pilvestä nautittu palvelu ei pysäytä toimintaa. Spotifyn tapauksessa tärkein tieto liittyy artistien nimiin, kappaleiden nimiin ja artistin kuulumiseen johonkin musiikkigenreen. Listaamalla muutaman näihin liittyvän asian pystyisin siirtymään käyttämään muuta musiikkipalvelua suhteellisen nopeasti.
Sama logiikka ei enää päde silloin, jos yksilön tai organisaation tiedot sijaitsevat pilvessä CRM:n, dokumenttien, laskutuksen, tuntikirjausten, kuvien tai muun datan osalta. Pilvestä on usein varsin vaikeaa ottaa varmuuskopio itselle fyysiselle medialle yhtenä massana, joten data on pilvessä suhteellisen pysyvästi. Silti pilven tuomat edut peittoavat monen yksilön ja organisaation näkökulmasta sen uhat. Ehkäpä kyse on samanlaisesta oppimisesta ja tottumisesta kuin minkä tahansa asian ja palvelun muuttuessa abstraktimmaksi palveluksi, kaikki ei enää vain tapahdu oman kylän rajojen sisäpuolella eikä perinteisin välinein.
Ville Hurnonen 