Uusi strategia – oman kategorian luominen

Erottautuminen ja oman liiketoiminnan ainutkertaisuus on aina ollut keskeistä menestyksessä. Eri tavalla tekeminen on edellytyksenä suurelle ja jatkuvalle menestykselle. Parhaiten menestyvät yritykset, jotka pystyvät luomaan oman kategorian ja valloittamaan sen. Näin ovat toimineet Play Bigger (Ramadan, Peterson, Lochhead, Maney, 2016) kirjan mukaan esimerkiksi maailmaa valloittaneet Amazon, Google ja Salesforce.

img_0101

Liiketoiminta syntyy yrityksen osaamisen, tuotteiden muodostaman tarjooman sekä asiakkaiden tarpeisiin perustuvan kysynnän kohtaamisesta. Tämä linkittyy oman kategorian luomiseen, jolla tarkoitetaan ennen tiedostamattoman tarpeen täyttämistä uudella tuotteella ja palvelulla. Uusi kategoria ei synny tekemällä asioita hiukan paremmin, eikä kehittämällä ainoastaan asiakkaiden tarpeita myötäillen. Toisin sanoen pelkällä pitkäjänteisellä laatutyöllä ei kategoriaa luoda. Asiakkaiden liika kuuntelu johtaa yrityksen toiminnan harhaan. Kirjassa nostetaan esimerkkinä Bill Gatesin jälkeinen Microsoft. Steve Ballmerin johtamana yritys seurasi liikaa asiakkaiden tarpeita eikä osannut viitoittaa tietä johonkin uuteen kuten Gates aikoinaan kotitietokoneen käyttöjärjestelmään. Microsoftin tarina on päinvastainen kuin Applen. Steve Jobbsin johdolla se loi uusia kategorioita toinen toisensa perään: älypuhelin kosketusnäytöllä, pädi, musiikkilataamo. Kaksi näistä kategorioista Apple sai vallattua itselleen suvereenisti, mutta lataamossa Apple ei onnistunut. Tämä osoittaa kategorian luomisen mahtavuuden ja vaarallisuuden. Täyttämällä kategorian sen luoja saa useimmiten valtaosan markkinasta ja kannattavuudesta, epäonnistumisen seurauksena kilpailijat täyttävät markkinan ja joudut itse altavastaajan asemaan sekä heikkoon kannattavuuteen.

Kategorian luominen liittyy sekä startupien että isompien yritysten toimintaan. Startupissa ideologia on helpompi omaksua, mutta pienellä toimijalla on paljon muita rajoitteita. Isomman yrityksen haasteena on kahden erilaisen liiketoiminnan ja toimintamallin toteuttaminen samaan aikaan. Perinteinen toiminta on enemmän kylvetyn sadon korjaamista. Organisaatiokulttuuri, kvartaalitalous ja sijoittajien odotukset eivät tue uuden kategorian luomista ja riskinottoa. Perinteinen toimintatapa aiheuttaa kitkaa ja vetovoimaa, joita vastaan uutta pitäisi jaksaa puskea pitkäjänteisesti. Tämä ei yleensä ota onnistuakseen. Jopa oman kategorian luoneille isoille menestyjille uhkaa käydä näin kitkan ja vetovoiman kanssa kamppailussa.

Uuden kategorian luominen toinen toisensa perään on todellinen haaste. Kirjan mukaan erinomaisin ja tyylipuhtain esimerkki tässä onnistumisesta on Amazon, joka on pystynyt vuosi vuodelta luomaan uuden kategorian ja valloittamaan sen: kirjat netissä (Amazon.com), e-kirja (Kindle), konesali pilvessä (AWS). Googlekin on joutunut kohtaaman tämän tosiasian ja perustaja-johtajat ovat reagoineet tähän erottamalla uuden luomisen Alphabet-yhtiöön ja perinteisen hakukoneliiketoiminnan Googleen.

Perinteisessä liiketoiminnassa uuden kategorian luominen johtaa isommissa organisaatioissa useimmiten heikkoon lopputulokseen. Ensinnäkin uusi kategoria luultavasti uhkaa perinteisen liiketoiminnan ansaintamallia perinpohjaisesti eli käytännössä kannibalisoi olemassa olevaa. Tämän dilemman ratkominen on erittäin haastavaa mille organisaatiolle tahansa. Toiseksi uutta kategoriaa eivät todennäköisesti pysty luomaan perinteisen liiketoiminnan ihmiset. Kun uusia henkilöitä hankitaan perustamaan uutta toimintaa, syntyy vanhojen ja uusien välille herkästi kitkaa. Sitä paitsi uusia on aina merkittävästi vähemmän, jolloin sisäisestä kilpailusta tulee väistämättä epätasaväkinen. Uuden luominen pitäisi saada organisaation DNA:han, mikä on vähintäänkin haastavaa.

Isoilla ja pitkäikäisillä organisaatioilla on yksi erityinen vahvuus verrattuna startupeihin. Ne pystyvät panostamaan pitkäjänteiseen tutkimukseen ja kehittämiseen. Juuri tämän takia suuren yrityksen tulisi panostaa osaamiseen ja tutkimukseen. Niistä löytyy uuteen kategoriaan tarvittavaa näkemystä ratkaisuista ja tekniikoista, jotka ovat ratkaisu asiakkaiden uuteen tarpeeseen. Kategoria syntyy oman tarjonnasta ja asiakkaiden kysynnästä yhdistettynä yrityksen omaan näkemykseen. Oma vahva näkemys syntyy helpoiten juuri erityisten osaamisten ja tutkimustoiminnan kautta.

Asiakkaat ovat itse asiassa osittain esteenä uuden kategorian luomiselle. Asiakas ei usein osaa nähdä omia tarpeitaan. Asiakas osaa kertoa pienistä parannuksista, mutta uutta vielä näkemätöntä tai kokematonta palvelua hän ei osaa vaatia. Asiakkaiden nykytarpeita tyydyttävä palvelu- ja tuoteportfolio ei ole hedelmällinen kasvualusta kategorian luomiselle. Tällöin ollaan herkästi pienen parantamisen tiellä. Uuden tarpeen täyttämisen synnyttää kategorian luoja viestinnällä ja markkinoinnilla, joiden avulla asiakkaille syntyy oivallus uudesta tarpeesta ja kysymys mistä saisi ratkaisun siihen.

Kategorian luominen on kokonaisvaltaista työtä. Organisaation on luotava oma näkemyksensä, näkökulma. Näkökulma sisältää mm. kuvauksen kategoriasta: miltä se näyttää ja tuntuu; kuvauksen kategorian ekosysteemistä sisältäen asiakkaat, kilpailijat, kumppanit, tavarantoimittajat ja alihankkijat; kuvauksen asiakkaan matkasta nykytilasta uuteen tarpeeseen; kuvauksen maailmasta kun yritys on luonut ja valloittanut kategorian sekä yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman.

Uuden kategorian luomisessa toimitusjohtajalla on keskeinen rooli. Hänen tulee seistä uuden kategorian takana ja olla itse tekemässä sitä. Ylimpänä toimeenpanijana hän asettaa koko organisaatiolle selkeän tavoitteen ja varmistaa, että kaikki aktiviteetit johtavat kohti uutta kategoriaa. Toimitusjohtajan on myös tunnistettava vastarannan kiisket ja puhuttava heidät mukaan tai hankkiuduttava heistä eroon. Uuden kategorian voi luoda vain eheä organisaatio. Toimitusjohtajan taustatukena myös hallituksen ja pääomistajien on ymmärrettävä uuden kategorian luomisen edellytys ja vaikutukset. Toimitusjohtajan on saatava täysi tuki heiltä.

Kirjassa neuvotaan asettamaan organisaation tavoitteeksi julkinen iso ulostulo kategorian luomisessa puolen vuoden päähän. Organisaation kaikkien ihmisten fokus keskitetään tähän päivämäärään, mikä tarkoittaa tuotteiden, toimintatapojen, sopimusten, viestinnän, myynnin – siis koko toiminnan miettimistä uudelleen. Ulostulon tulee olla riittävän jämäkkä ja valitun kohderyhmän tietoisuuteen kerralla iskostuva, jotta kaikki kokevat ahaa-elämyksen uudesta tarpeesta. Asiakkaille syntyy tarve etsiä ratkaisua uuteen tarpeeseensa ja kilpailijoiden leuat loksahtavat auki. Ensimmäisen ulostulon jälkeen yrityksen tulee tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin ratsastaa ajankohtaisilla ilmiöillä asiaan liittyen ja vallata kilpailijoiden ja sidosryhmien viestit omalla viestillä. Yrityksesi on oltava numero 1 tästä kategoriasta puhuttaessa. Samaan aikaan yrityksen tuotteiden ja palveluiden on oltava valmiita täyttämään aukeava tarveavaruus. Näin alkaa kategorian valtaaminen, joka jatkuu vuosia ja vaatii useita ulostuloja säännöllisesti per vuosi.

Yrityksen on osattava hallita kategorioiden luomisen osalta kiertokulku: suunnittele, tutki, luo, valloita, kerää satoa ja jälleen suunnittele sekä luo jotain uutta. Lisäksi pitää varautua tilanteeseen, jossa uuden luomisesta hyötyvätkin kilpailijat vallatessaan luomasi kategorian.

Onnistuminen on kiinni ihmisistä. Kategoriastrategiassa tarvitaan oikeanlaisia ihmisiä. Myös ihmiset luovat itselleen omia kategorioita ja valtaavat niitä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Kategorianäkökulma on kiinnostava tapa ajatella liiketoimintaa ja strategiaa. Sen mukana koko organisaatio joutuu tarkistamaan ajatteluaan ja näkökulmaansa suhteessa markkinaan, sidosryhmiin ja erityisesti asiakkaisiin.

Isoja kategorioita on luotu aina. Yksi esimerkki on IBM:n System/360-tietokoneiden vuonna 1964 tapahtunut globaali lanseeraus, joka loi kategorian yrityskohtaisille tietokoneille. Samaa uuden markkinan ja erilaisen toiminnan hyötyä käsitellään myös sinisen meren strategia-ajattelussa (Kim & Mauborgne, 2005). On kiehtovaa havaita kuinka tarpeet luodaan enemmän tai vähemmän näkemyksellä asiakkaiden tulevista tarpeista. Se on kuin yhteinen löytöretki 1400-luvun lopun tyyliin yli tuntemattomien merien kohti uusien tarpeiden tyydytystä yhdessä asiakkaiden kanssa.

IT-osaston teknisten ihmisten johtamismallia voisi käyttää myös muihin ammattiryhmiin

CIO.comissa kerrotaan IT-osaston teknologiatiimin johtamiskäytännöistä. Mielestäni samat neuvot alkavat päteä myös moniin muihin tietotyötä tekeviin ammattiryhmiin:

  • Hyvä ja selkeä tavoiteasetanta
  • Tunne alaistesi tilanne
  • Avoimuus
  • Jaetut välineet
  • Virtuaalineuvottelut ja muut virtuaalivälineet
  • Omat ja monipuoliset työvälineet

Luultavasti kaikki tietotyöntekijät tykkäisivät näistä.

Some:n hyöty samanlainen ponnistus kuin ERP:n tai CRM:n

Julkisuudessa ihmetellään monesti sosiaalisen median tuomaa hyötyä organisaatiolle tai yritykselle tai yhteiskunnalle ylipäätään. Mielestäni somen hyödyntämisessä organisaation eduksi on sama dilemma, mikä on minkä tahansa sovelluksen hyötykäytössä.

Sovelluksen kuin sovelluksen hyötykäytössä on kysymys siitä, miten saada käyttäjät käyttämään sitä aktiivisesti ja yhtenevällä tavoitteiden mukaisella tavalla. Ilman tätä somesta tai mistään sovelluksesta ei ole merkittävää tuottavuutta lisäävää hyötyä organisaatiolle.

 

Sosiaalista median hyödyntämisen puolesta:

http://www.tietoviikko.fi/cio/artikkelit/parhaat_kaytannot/sosiaalinen+media+yrityskaytossa+vaatii+syottelykulttuuria/a881060

Sosiaalisen median hyötyjä vastaan:

http://www.tietoviikko.fi/cio/poks+somekupla+puhkesi/a891447?s=u&wtm=tivi-03042013

 

 

Käyttäjän näkökulma tietojärjestelmiin

 Tietojärjestelmien hyödyllisyys eli tuottavuuden varmistaminen tai parantaminen on suoraan sidoksissa järjestelmien käyttämisen laajuuteen ja intensiteettiin. Täysin automaattisesti tietoa keräävät ja koneita ohjaavat tuetojärjestelmät ovat oma lukunsa, mutta muiden järjestelmien osalta juuri käyttäjät tekevät järjestelmästä hyödyllisen käyttämällä järjestelmää hyvin tai huonosti, laajasti tai suppeasti, innostuneesti tai pakolla.
Mistä järjestelmän käyttämisessä on käyttäjän näkökulmasta kysymys ja miksi käyttäjästä voi tulla este tuottavuuden parantamiselle?
Meillä kaikilla ammattia ja ikää katsomatta on kokemuksia tietojärjestelmien käyttöönottamosesta ja käyttämisestä. Pankkiautomaatit, televisiot, digiboxit ja kännykät ovat niitä yksinkertaisimpia, joiden kanssa kaikki ovat tekemisissä. Sähköpostista ja Facebookista on tullut jokahetkisen kyttäämisen kohde. Työssään ihmiset joutuvat näiden lisäksi käyttämään satoja erilaisia sovelluksia jos mietitään erilaisia organisaatioita vaikkapa vain Suomessa.
Tietojärjestelmän kohtaaminen ensimmäisen kerran tapahtuu useimmiten ilman konkreettista kosketusta järjestelmään – järjestelmän tulemisesta kuulee puhetta. Tietojärjestelmää on kaivattu kenties jo kauan aikaa tai sitten tietojärjestelmä on hankittu poistamaan ihmistyötä, mikä aiheuttaa usein myös vastustusta. Tässä puhevaiheessa järjestelmälle luodaan jo varsin tukeva pohja menestykselle eli hyödylle tai epäonnistumiselle eli hyödyttömyydelle. Yhtään puhetta tietojärjestelmästä ei pitäisi puhevaiheessa olla ilman selviä ja konkreettisia perusteluita käyttäjäjien näkökulmasta. Tuottavuutta tuovan järjestelmän on tuotava hyötyä myös käyttäjälle, win-win.
Meidän jokaisen on helppo samaistua ajatuksiin uudesta tietojärjestelmästä negatiivisesta näkökulmasta: mihin sitä tarvitaan, eikö vanhat systeemit riitä, taasko uusi, näyttää vaikealta, onpa paljon valikoita, en saa selvää ohjeista, en nyt kyllä tajua koulutuksesta juuri mitään, mitenkähän osaan käyttää tätä sitten oikeassa tilanteessa, muistanko enää mitään viikon päästä.
Miksi meidän käyttäjien on vaikea nähdä järjestelmä positiivisessa valossa: mukava päästä eroon manuaalityöstä, kiva kun pääsee tekemään jotain arvokkaampaa, tämä varmaan helpottaa tuötäni, tämä säästää minulta paljon aikaa vuodessa, onpa mukava kun voi tehdä tämän milloin vain ja mistä vain, näyttää mutkikkaalta, mutta kun käyn sitä pari kertaa harjoitusmielessä läpi osaan sitä varmasti käyttää, täytyy vain rohkeasti tutkia ja testailla.
Entäpä sitten toiset käyttäjät? Noi toiset osaa tätä aivan varmasti käyttää paljon paremmin, en viitsi kysyä kolleegalta, kun se pitää minua ihan tyhmänä kun en nyt tätä osaa.
Tietojärjestelmän käytön aloittaminen jää heikoksi ja käyttäjälle syntyy epävarma olo järjestelmän käytöstä. Tämä alkuasetelma on omiaan pilaamaan käyttäjän järjestelmän menestyksekkään eli tuottavuutta lisäävän käytön mitä todennäköisimmin. Kukaan ei voita tässä tilanteessa.
Miksemme yhdessä halua hyötyä automaatiosta eli tietotekniikasta vaan lakaisemme sen tuoman hyödyn maton alle?

Tiedon jakaminen: 2/3 tietotyön tieto

Tietotyö on livahtanut osaksi liki kaikkien ihmisten työtä tavalla tai toisella. Enää ei ehkä ole relevanttia puhua tietotyöläisistä ja suorittavan työn tekijöistä, vaan tietotyön asteesta työn sisällössä. Tämä perustuu esimerkiksi siihen, että tietotekniikka on tullut osaksi suorittavaakin työtä tuntikirjausten, työselosteiden ja viestinnän muodossa.
Mutta jos pureudutaan ihan perinteiseen tietotyöhön erilaissa monitoimijaprojekteissa tai vaikkapa vain oman organisaation sisällä, on tietotyön tuottavuus edelleen heikolla tasolla. Tietotyössä keskeistä on lisäarvon luominen, eli hyödyntää olemassa olevaa tietoa ja lisätä siihen jotain uutta ja luoda organisaatiolle tai asiakkaille entistä arvokkaampaa, nopeampaa tai muuten parempaa palvelua.
Mutta mitä tietotyö edelleen onkaan käytännössä?
Ihmiset tallentavat dokumentteja omille kovalevyulleen, aloittavat dokumentit alusta yhä uudelleen ja uudelleen, jokaisella on omat dokumenttipohjat ja arkistot. Käytössä ei useinkaan ole valmiita ja yhteisiä perustietokokonaisuuksia kuten esim. projektisuunnitelmpohja, kokousmuistio, hankekuvaus, tarjouspohja, yrityksen esittelyteksti, tuotteiden hyötyargumentit, gantt-kaaviot, vastuumatriisit, ROI-laskelmapohjat, GTM-pohja tms.  Ja mikä pahinta, ei tiedetä onko organisaatio aikaisemmin tehnyt samanlaista toimitusta, palvelua, tarjousta, sopimusta etc.
Edellä kuvattu heikko tietotyössä tapahtuva tiedon jakaminen koski etupäässä organisaation sisäistä tiedon jakamista, mutta tilanne luonnostaan pahenee kun mukaan tulee muita toimijoita esim. monitoimittajaprojektissa tai yhteistyössä. Dokumenttien jakelutie organisaatioiden välillä on valitettavan usein edelleen “ihanan” joustava ja turvallinen sähköposti. Kukaan ei tiedä missä viimeisimmät versiot eri dokumenteista ovat, ja kaikkien entisestään turvonneet sähköpostilaatikot hukuttavat uuden projektin dokumentit sisäänsä muutamassa päivässä. Virtuaalineuvottelut ja pikaviestintä tuovat tähän toimintaan entisestään haastetta ja korostavat toimivaa tietojen jakamistekniikkaa ja toimintatapaa samaan aikaan se organisaation sisällä että organisaayioiden välillä.
Suomessa pitäisi saada entistä enemmän aikaan vähemmällä työpanoksella, mutta tämä ei käytännössä tunnu olevan ainakaan tietotyössä lähellä toteutumistsa vielä.

IT:n strategisuus vaikea myöntää

http://m.tietoviikko.fi/home/Tietotekniikka+kaatoi+yrityskaupan/2

Juttu kertoo kahden pankin yhteensulautumisen lopahtaneen IT-järjestelmien sulauttamisen vaikeuteen ainakin osaltaan. On mielenkiintoista havainnoida IT:n strategisen merkityksen tasoa erilaisissa toimintaympäristöissä. Vaikka uutisetkin ovat olleet viimeiset parikymmentä vuotta täynnä IT-firmojen tuoteuutisia, ei IT:n strateginen merkitys välttämättä ole juurikaan muuttunut. Vasta esim. organisaatioiden fuusioitumisen yhteydessä saatetaan havaita IT:n strateginen merkitys.

Silti olen henkilökohtaisesti vakaasti sitä mieltä, että ainakaan Suomen tuottavuuden kasvu ei voi perustua mihinkään muuhun yhtä paljon kuin ICT:n strategisen merkityksen ymmärtämiseen ja ICT:n kautta uudella tavalla tekemiseen ja arvon luomiseen.

IT organisaatioiden yhdistyessä

Organisaatioiden yhdistyminen on arkipäivää millä alalla tahansa: kunnat, yritykset ja jopa postit yli maiden kuten Tietoviikon jutussa Ruotsin ja Norjan postin yhdistymisestä.

Jokaisen organisaation IT on muotoutunut ajan saatossa joko itse tehtynä tai palvelutoimittajien tuottaman omanlaisekseen ja omaa liiketoimintaa tukevaksi. Kun laitetaan kahden organisaation IT:t yhteen on erilaisuus ilmiselvää.

Tästä tulee mieleen muutama asia vastaisuuden varalle:

  • Kyseisen jutun CIO nosti esille priorisoinnin ja useamman vuoden suunnittelmassa pysymisen. On vain pakko priorisoida asiat, vaikka kaikki haluavat yhdistymistilanteessa kaikkea. (Ja kaikki haluavat IT:ltä kaikkea missä tilanteessa vain ;-))
  • IT:n pitäisi olla joustava muutoksia varten ja joustavuus pitäisi olla niin ERP:ssä, AD:ssa kuin missä tahansa IT:n osa-alueessa
  • Yhdistymistilanteessa myös erilaiset paperityöt korostuvat: kokonaisarkkitehtuuri, tietomalli, prosesikuvaukset, tietoturvapolitiikka jne. Jos nämä perustyöt on hyvin tehty, onnistuu yhdistyminen kenen tahansa kanssa ja välttyy joka tapausessa monelta päänsäryltä.
  • Jos villiä ajattelua tässä käyttäisi voisi ajatella, että kaikilla olisi paljon helpompaa, jos kirjautumiset tehtäisiin Facebook-tunnuksilla ja kaikki palvelut olisivat enemmän tai vähemmän pilvessä. Mutta ICT-maailmassa se ei valitettavasti tuo juurikaan lohtua tuohon IT-savottaan organisaatioiden yhdistyessä.