Some:n hyöty samanlainen ponnistus kuin ERP:n tai CRM:n

Julkisuudessa ihmetellään monesti sosiaalisen median tuomaa hyötyä organisaatiolle tai yritykselle tai yhteiskunnalle ylipäätään. Mielestäni somen hyödyntämisessä organisaation eduksi on sama dilemma, mikä on minkä tahansa sovelluksen hyötykäytössä.

Sovelluksen kuin sovelluksen hyötykäytössä on kysymys siitä, miten saada käyttäjät käyttämään sitä aktiivisesti ja yhtenevällä tavoitteiden mukaisella tavalla. Ilman tätä somesta tai mistään sovelluksesta ei ole merkittävää tuottavuutta lisäävää hyötyä organisaatiolle.

 

Sosiaalista median hyödyntämisen puolesta:

http://www.tietoviikko.fi/cio/artikkelit/parhaat_kaytannot/sosiaalinen+media+yrityskaytossa+vaatii+syottelykulttuuria/a881060

Sosiaalisen median hyötyjä vastaan:

http://www.tietoviikko.fi/cio/poks+somekupla+puhkesi/a891447?s=u&wtm=tivi-03042013

 

 

Miksi vasta SAS:n kaltainen pakkorako saa IT:n ja liiketoiminnan yhteiselon muuttumaan?

http://m.tietoviikko.fi/Uutiset/Lentoyhti%C3%B6+SAS+aikoo+puolittaa+it-kulunsa/2

SAS kertoo rajuista leikkauksista IT-budjetissaan. Tämä on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, mitä voidaan tavoitella, tehdä ja saada aikaiseksi, kun on pakko ja halutaan. En tarkoita sitä, että IT-budjeteissa olisi leikattavaa, päinvastoin IT:llä pystyttäisiin saamaan vielä paljon enemmän aikaan joko samalla rahalla, vähemmällä rahalla tai enemmällä rahalla. Tarkoitan tahtotilaa ja halua tehdä oikeasti organisaation IT:n ja liiketoiminnan yhteispelille jotain uutta.

Jostain syystä olemme taipuvaisia useimmissa organisaatioissa ajattelemaan, että IT-infra ja IT-järjestelmät ovat sellaisia kuin ovat, ne toimivat niin hyvin tai huonosti kuin tekevät ja tukevat liiketoimintaa juuri nykytasollaan.

Tyydymme liian vähään, emmekä jaksa taistella läpi radikaaleja uudistuksia. Emme usko IT:n ja liiketoiminnan pystyvän nykytilaa parempaan yhteistyöhön. Se ei ole totta. IT:n avulla pystymme edelleen automatisoimaan yhtä paljon tekemistä kuin vaikkapa kassapääte automatisoi kassatyöskentelyä marketeissa tai VR:n nettilipunmyynti automatisoi junalippujen myyntiä.

Olemme harvoin SAS:n kaltaisessa pakkoraossa tai omaamme muuten tarpeeksi halua laittaa kaikki uusiksi:
– mihin käytämme sähköpostia,
– mitä järjestelmiä tarvitsemme,
– mitkä tiedot ovat liiketoimintamme kannalta olennaisia ja
– mitkä toiminnat automatisoimme, mistä luovumme?

Ei ole kuin yksi taho, joka voi laittaa asiat kuntoon ja tehdä organisaation toiminnasta tehokkaampaa – organisaatio itse.

Organisaatio itse käyttäjiä ja johtajia myöten on syynä siihen, että
– meidän CRM nyt on tällainen ja tällainen, ei sitä käytetä,
– dokumentteja ei löydy, ei meillä ole yleistä mallia tästä dokumentista,
– emme tiedä asiakaskannattavuutta jne.,
– organisaation ihmiset eivät tiedä mitä muut tekevät,
– emme osaa oikein käyttää näitä järjestelmiä ja
– ei näitä systeemejä pysty muuttamaan niin vain.

Tuottavuuden parantamisen takia meidän on pakko ottaa itseämme niskasta kiinni IT:n ja liiketoiminnan yhteistoiminnan parantamiseksi ennen kuin olemme SAS-pisteessä. Tai ehkä vasta silloin jotain alkaa tapahtumaan.

20130217-165442.jpg

Tiedon jakaminen: 2/3 tietotyön tieto

Tietotyö on livahtanut osaksi liki kaikkien ihmisten työtä tavalla tai toisella. Enää ei ehkä ole relevanttia puhua tietotyöläisistä ja suorittavan työn tekijöistä, vaan tietotyön asteesta työn sisällössä. Tämä perustuu esimerkiksi siihen, että tietotekniikka on tullut osaksi suorittavaakin työtä tuntikirjausten, työselosteiden ja viestinnän muodossa.
Mutta jos pureudutaan ihan perinteiseen tietotyöhön erilaissa monitoimijaprojekteissa tai vaikkapa vain oman organisaation sisällä, on tietotyön tuottavuus edelleen heikolla tasolla. Tietotyössä keskeistä on lisäarvon luominen, eli hyödyntää olemassa olevaa tietoa ja lisätä siihen jotain uutta ja luoda organisaatiolle tai asiakkaille entistä arvokkaampaa, nopeampaa tai muuten parempaa palvelua.
Mutta mitä tietotyö edelleen onkaan käytännössä?
Ihmiset tallentavat dokumentteja omille kovalevyulleen, aloittavat dokumentit alusta yhä uudelleen ja uudelleen, jokaisella on omat dokumenttipohjat ja arkistot. Käytössä ei useinkaan ole valmiita ja yhteisiä perustietokokonaisuuksia kuten esim. projektisuunnitelmpohja, kokousmuistio, hankekuvaus, tarjouspohja, yrityksen esittelyteksti, tuotteiden hyötyargumentit, gantt-kaaviot, vastuumatriisit, ROI-laskelmapohjat, GTM-pohja tms.  Ja mikä pahinta, ei tiedetä onko organisaatio aikaisemmin tehnyt samanlaista toimitusta, palvelua, tarjousta, sopimusta etc.
Edellä kuvattu heikko tietotyössä tapahtuva tiedon jakaminen koski etupäässä organisaation sisäistä tiedon jakamista, mutta tilanne luonnostaan pahenee kun mukaan tulee muita toimijoita esim. monitoimittajaprojektissa tai yhteistyössä. Dokumenttien jakelutie organisaatioiden välillä on valitettavan usein edelleen “ihanan” joustava ja turvallinen sähköposti. Kukaan ei tiedä missä viimeisimmät versiot eri dokumenteista ovat, ja kaikkien entisestään turvonneet sähköpostilaatikot hukuttavat uuden projektin dokumentit sisäänsä muutamassa päivässä. Virtuaalineuvottelut ja pikaviestintä tuovat tähän toimintaan entisestään haastetta ja korostavat toimivaa tietojen jakamistekniikkaa ja toimintatapaa samaan aikaan se organisaation sisällä että organisaayioiden välillä.
Suomessa pitäisi saada entistä enemmän aikaan vähemmällä työpanoksella, mutta tämä ei käytännössä tunnu olevan ainakaan tietotyössä lähellä toteutumistsa vielä.